Lämmintä Sinulle keitän,
kupposen kuumaa tarjoilen,
Kaneli-pannunaluselle kannun asetan,
tunnetko tuoksun?
Ihan kuin joulu, kaneli tuoksuu...

Lämpöiset lipokkaat, ihanat tossut. Kotoiseen tassutteluun, lämpimin jaloin ja iloisin mielin!
Huovassa on hyvä olla, ei pääse kylmä lähelle.

Leppis etsii kotia, haluaa lennähtää takin rintapieleen, kassin koristeeksi tai hatun reunukselle.

Sydän lämmöllä Sinulle.
Huopahyvää sydämellä!
Pientä heijastusta pimeään...

Tonttu kätkee juoman sisälleen,
on ilo kantaa ja ilo antaa!
Piristää joulupöydän kattauksen,
sulostaa tunnelman!

Puotiin on lisätty myös aidot ja maistuvat luomujauhot.
On hiivaleipää,
ruista,
vehnäjauhoa
sekä
ruishiutaleita.

Maalla-lehden kaunis ja tunnelmallinen joulunumero on täynnä suloista luettavaa näin pimeään vuodenaikaan. Voi haaveilla talvisen illan sinisävyistä ja joulun mukanaan tuomista tontun jäljistä pihamaalla...
Ja pääsimmepä mekin esille lehden sivuille. Kotikammarin kestävät ja kierrätettävät kangaslahjapussit pilkistävät mukavasti sivulla. Oikein mukavaa!

SYYSRETKIÄ III

 Menninkäinen halusi sammalmättäälle,
sen pehmeällä pohjalla tallusteli,
sen kosteaa ilmaa hengitteli ja
takanaan näki polun aukeavan,
jos tuosta polusta nyt astelisi...
se jonnekin johdattaa...

SYYSRETKIÄ II

Minijenkin metsäretki päättyi iloiseen väri-iloitteluun! Sienet tekivät olon niin kotoisaksi.
Ollaan ihanasti oranssia kaikki!

SYYSRETKET

Pieni, pikku Menninkäinen metsässä käyskenteli,
syksyä tuoksutteli,
sienen alle halusi,
kuivia lehtiä rapisteli ja
tiesi, tämä se on:
Minun syysseikkailuni!

Syksyllä ihminen tekee pieniä varastoja talven varalle, kuin orava joka varustautuu talveen.
Puut on kannettu sisälle, marjoja kerätty,
säilötty, kuivatettu ja pakastettu...
Ehkä siinä samalla sanotaan kiitos ja näkemiin kesälle!

Päivitin äsken kauppaani uusia koruja Maasai-heimolta Tansaniasta.
Katso hienot muut värit. Tuotteet ovat sikäläisten naisryhmien tekemiä,
 myydään heidän elinolojensa ja asemansa parantamiseksi.

TAITEILIJAT PUUTARHASSA

Taiteilija tekee puutarhassaan mitä tahtoo!
Ei voi kun hartaasti ihailla, sitä käden taidokasta jälkeä, kierrätysmateriaalin mahtavaa käyttöä ja tietysti myös metallialan osaamista. Nämä eivät ihan ilman metallin taivutuksen taitoa synnykään. Ja mikä on taidetta tehdessä puutarhaan, mikä sijaitsee omassa rauhassaan metsäluonnon ympäröimänä, tilaa on ja jopa oma lampi kaivettuna pihassa.

LAPSET METSÄÄN!

Muistan kun itsekin lapsena ja nuorena kävin äidin kanssa metsässä marjastamassa. Sitten tulivat vuodet, jolloin ei metsään juuri ehditty ja mustikan väriäkin taisi olla lähinnä vain silmäluomissa. Mutta on jotenkin ollut hienoa "palata metsään". Nyt se tuntuu jälleen niin luonnolliselta ja on ihana ottaa omat lapset sinne mukaan ja tarjota heille se hetki myös tallentaa omiin muistoihinsa. Kenties joskus sitten he kaivavat sen esille vuosien päästä ja muistavat, että metsään voi mennä, metsä ottaa vastaan ja metsä antaa luonnon antimia.
Nyt he innostuvat pieneksi hetkeksi keräämään marjoja, varsinkin jos luvassa on itse tehty jäätelöannos marjoin koristeltuna. Ja joskus käy niin, että ämpäri täyttyykin muilla metsän aarteilla, sieltä voi löytyä sammalta, käpyä ja keppiä. Mutta nepä ne vasta aarteita ovatkin!

METSÄ ON KAUNIS

Menin tässä päivänä muutamana vielä metsään mustikoille. Ja mikäs oli mennessä, mustikkaa oli ja sitä tuli ämpäriin ihan pienelläkin pistäytymisellä taas kivasti säilöä. Ja kaiken lisäksi lähimetsästä, niin se ei vaatinut edes suurempaa suunnittelua lähtemiseen. Innostuin jopa tekemään mustikkahilloa ja riitti siitä pakkaseen ja syömiseenkin.
Metsä oli hyvä hengittää ja niin kaunis kohtalaisen kirkkaassa syyssäässä. Ei ihme, että ihmisiä patistetaan metsään hävittämään stressiä ja kiirettä.
Metsä on myös jännittävä, tulipa siitä kolon luota mustikoita ottaessa mieleen, niinkuin lapsetkin aina sanovat, että mikähän tuossakin kolossa asustaa. Voi olla, että jonkun kotiovella kopistelin...

Kotikammari muutti myös Bloggeriin

Kun perustin nettipuodin maaliskuussa 2010, ajattelin jo silloin, että blogi pitää myös perustaa mutta näin kauan siinä siis meni. Nyt ollaan syksyn kynnyksellä (vaikka sen sanominen vähän kirpaiseekin) ja ihana kesä takana päin. Sen suloisena muistona mahtava lämpö, ihanat uintireissut ja myös vierailut hienojen kädentaitajien luona. Mikä rikkaus piileekään pienissä putiikeissa, käsityöpajoissa ja pihapiirin työtiloissa. Voi kun tämä idylli säilyisi ja myös se, että käsityöläisillä olisi hyvät mahdollisuudet elättää itsensä työllään. Pienyrittäjyyttä pitäisi valtionkin tukea päätöksillään kaikin mahdollisin keinoin. Tämä on hieno osa omaa kulttuuriamme ja osaamistamme. Toivon sille pitkää ikää!