Menin tässä päivänä muutamana vielä metsään mustikoille. Ja mikäs oli mennessä, mustikkaa oli ja sitä tuli ämpäriin ihan pienelläkin pistäytymisellä taas kivasti säilöä. Ja kaiken lisäksi lähimetsästä, niin se ei vaatinut edes suurempaa suunnittelua lähtemiseen. Innostuin jopa tekemään mustikkahilloa ja riitti siitä pakkaseen ja syömiseenkin.
Metsä oli hyvä hengittää ja niin kaunis kohtalaisen kirkkaassa syyssäässä. Ei ihme, että ihmisiä patistetaan metsään hävittämään stressiä ja kiirettä.
Metsä on myös jännittävä, tulipa siitä kolon luota mustikoita ottaessa mieleen, niinkuin lapsetkin aina sanovat, että mikähän tuossakin kolossa asustaa. Voi olla, että jonkun kotiovella kopistelin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti