Päivitin äsken kauppaani uusia koruja Maasai-heimolta Tansaniasta.
Katso hienot muut värit. Tuotteet ovat sikäläisten naisryhmien tekemiä,
 myydään heidän elinolojensa ja asemansa parantamiseksi.

TAITEILIJAT PUUTARHASSA

Taiteilija tekee puutarhassaan mitä tahtoo!
Ei voi kun hartaasti ihailla, sitä käden taidokasta jälkeä, kierrätysmateriaalin mahtavaa käyttöä ja tietysti myös metallialan osaamista. Nämä eivät ihan ilman metallin taivutuksen taitoa synnykään. Ja mikä on taidetta tehdessä puutarhaan, mikä sijaitsee omassa rauhassaan metsäluonnon ympäröimänä, tilaa on ja jopa oma lampi kaivettuna pihassa.

LAPSET METSÄÄN!

Muistan kun itsekin lapsena ja nuorena kävin äidin kanssa metsässä marjastamassa. Sitten tulivat vuodet, jolloin ei metsään juuri ehditty ja mustikan väriäkin taisi olla lähinnä vain silmäluomissa. Mutta on jotenkin ollut hienoa "palata metsään". Nyt se tuntuu jälleen niin luonnolliselta ja on ihana ottaa omat lapset sinne mukaan ja tarjota heille se hetki myös tallentaa omiin muistoihinsa. Kenties joskus sitten he kaivavat sen esille vuosien päästä ja muistavat, että metsään voi mennä, metsä ottaa vastaan ja metsä antaa luonnon antimia.
Nyt he innostuvat pieneksi hetkeksi keräämään marjoja, varsinkin jos luvassa on itse tehty jäätelöannos marjoin koristeltuna. Ja joskus käy niin, että ämpäri täyttyykin muilla metsän aarteilla, sieltä voi löytyä sammalta, käpyä ja keppiä. Mutta nepä ne vasta aarteita ovatkin!

METSÄ ON KAUNIS

Menin tässä päivänä muutamana vielä metsään mustikoille. Ja mikäs oli mennessä, mustikkaa oli ja sitä tuli ämpäriin ihan pienelläkin pistäytymisellä taas kivasti säilöä. Ja kaiken lisäksi lähimetsästä, niin se ei vaatinut edes suurempaa suunnittelua lähtemiseen. Innostuin jopa tekemään mustikkahilloa ja riitti siitä pakkaseen ja syömiseenkin.
Metsä oli hyvä hengittää ja niin kaunis kohtalaisen kirkkaassa syyssäässä. Ei ihme, että ihmisiä patistetaan metsään hävittämään stressiä ja kiirettä.
Metsä on myös jännittävä, tulipa siitä kolon luota mustikoita ottaessa mieleen, niinkuin lapsetkin aina sanovat, että mikähän tuossakin kolossa asustaa. Voi olla, että jonkun kotiovella kopistelin...

Kotikammari muutti myös Bloggeriin

Kun perustin nettipuodin maaliskuussa 2010, ajattelin jo silloin, että blogi pitää myös perustaa mutta näin kauan siinä siis meni. Nyt ollaan syksyn kynnyksellä (vaikka sen sanominen vähän kirpaiseekin) ja ihana kesä takana päin. Sen suloisena muistona mahtava lämpö, ihanat uintireissut ja myös vierailut hienojen kädentaitajien luona. Mikä rikkaus piileekään pienissä putiikeissa, käsityöpajoissa ja pihapiirin työtiloissa. Voi kun tämä idylli säilyisi ja myös se, että käsityöläisillä olisi hyvät mahdollisuudet elättää itsensä työllään. Pienyrittäjyyttä pitäisi valtionkin tukea päätöksillään kaikin mahdollisin keinoin. Tämä on hieno osa omaa kulttuuriamme ja osaamistamme. Toivon sille pitkää ikää!