Muistan kun itsekin lapsena ja nuorena kävin äidin kanssa metsässä marjastamassa. Sitten tulivat vuodet, jolloin ei metsään juuri ehditty ja mustikan väriäkin taisi olla lähinnä vain silmäluomissa. Mutta on jotenkin ollut hienoa "palata metsään". Nyt se tuntuu jälleen niin luonnolliselta ja on ihana ottaa omat lapset sinne mukaan ja tarjota heille se hetki myös tallentaa omiin muistoihinsa. Kenties joskus sitten he kaivavat sen esille vuosien päästä ja muistavat, että metsään voi mennä, metsä ottaa vastaan ja metsä antaa luonnon antimia.Nyt he innostuvat pieneksi hetkeksi keräämään marjoja, varsinkin jos luvassa on itse tehty jäätelöannos marjoin koristeltuna. Ja joskus käy niin, että ämpäri täyttyykin muilla metsän aarteilla, sieltä voi löytyä sammalta, käpyä ja keppiä. Mutta nepä ne vasta aarteita ovatkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti